Jos voisin edes päivän, päivän olla ahmimatta niin paljon kuin yleensä, ei minun tarvitsisi edes harkita tarttumista saksiin, saati sitten käyttää niitä viiltääkseni jälleen uutta viiltoa.

Inhoan syömishäiriötä, minä inhoan sitä niin, vaikka olen antanut sen turruttaa mieleni ja muistot entisistä ruokailutottumuksista.
Samalla kuitenkin rakastan sitä. Rakastan nälän tunnetta, rakastan tunnetta kun olen syönyt vain 800 kalorin edestä.

Minä vihaan vartaloani, itseäni, tätä kadonnutta itsekuria joka saa minut joka ilta voimaan näin huonosti. Vihaan vaa'an näyttämiä numeroita.