Naurahdin sisälläni. Tiesin että katsoit minua, tunsin silmäsi selässäni, niskassani, poskessani. Tunsin, että katsoit minua hiukan hätääntyneenä, ehkä vähän syyllisesti ja pieni pelko silmissäsi. Sinä pelkäsit satuttaneesi minua. Ajatella. En uskaltanut vastata katseeseesi. Hymyilin salaa.

Seuraavana päivänä  kasvosi olivat lähempänä kuin koskaan. Lopputuntia en osannut keskittyä ollenkaan.
Ajatella miten tuo pieni ele sai sydämeni jättämään lyönnin väliin ja mieleni sekaisin.

Ja silti sinä tiuskit vähän väliä minulle, ja sanot asioita jotka turruttavat mieltäni. Hetken päästä katseesi on niin suloinen ja lämmin että minun on käännettävä oma katseeni pois.